Nykyisen hallituksen hallitusohjelman johdannossa annetaan lupaus tietopohjaisesta politiikasta ja tiedeyhteisön kanssa tehtävästä syvenevästä yhteistyöstä (s.9). Hallitusohjelmassa tarkennetaan vielä, että laadukkaan päätöksenteon varmistamiseksi päätökset valmistellaan huolellisesti ja tutkimustietoon pohjautuen (s.18). Vain tasapuolisesti kaikkien saatavilla oleva tutkittu tieto mahdollistaa tietopohjan muodostamisen ja tukee laajaa yhteistyötä.
Jos näin on, niin miksi tieteellistä tutkimusta ei ole huomioitu opetusalaa koskevia päätöksiä tehtäessä? Tieteellinen näyttö on ohitettu opetussuunnitelmia (OPS, LOPS) laadittaessa. Vaikka ongelmia nousee esiin, juurisyitä ei olla valmiita korjaamaan. Pelkkään ideologiaan pohjaava päätöksenteko, josta tieteellinen näyttö ja siten oppimisen aspekti on jätetty huomioimatta, lisää eriarvoistumista. Kun koulu ei opeta, on opittava kotona vanhemmilta tai sitten ostettava opetus rahalla. Eriarvoisuus lisääntyy. Onko peruskoulun perimmäinen idea tasa-arvoisista mahdollisuuksista hukattu?
Ylen Ykkösaamu 19.10.2019 : Kasvatuksen historian tutkija Jari Salminen toteaa: ”Paljon on muutettu ilman kunnollista kokeilua ja tutkimusnäyttöä (integroitu erityisoppilaita perusryhmiin, digitalisaatio, kouluissa lukuisia hankkeita, suuret yksiköt lisääntyneet) → jäitä hattuun”
Yle uutiset 2.11.2019:Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Päivi Lindholm (OYS) toi esiin huolen alakouluikäisten neuropsykologisten oireiden rajusta lisääntymisestä. Hoitoon ohjautuu sellaisia lapsia, jotka ovat aiemmin selvinneet omassa arjessaan, mutta nyt ovat suuressa pulassa. Oireista kärsivien määrä on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa. Syyksi oireiluun hän näkee uuden OPS:n (syksy 2016) tuomat muutokset: avoin oppimisympäristö, uudet oppimistavat, ryhmätöiden lisääntyminen, ilmiöpohjainen oppiminen.
Olen vuosien ajan nostanut esiin ja kummastellut opetuksessa tapahtuvia uudistuksia, ”uusia ihmeitä”, jotka ohittavat tieteellisen tutkimustiedon ja kentän ammattilaisten näkemykset. Etusijalle on toistuvasti asetettu poliittinen ideologia ja järjestöjen edunvalvontatyö. Opetustyön ongelmat tunnistetaan uudistuksissa pääotsikkotasolla. Opetuksen ruohonjuuritason ongelmien tunnistaminen ja ratkaisujen substanssiosaaminen on päätöksenteossa sivuroolissa. Ei ihme, että uudistukset yksi toisensa jälkeen vaativat korjaussarjan, uuden uudistuksen. Jatkuvat uudistukset vievät pohjan tehokkaalta opettamiselta ja oppimiselta, opettajat uupuvat.
Ongelman ydin on siinä, että poliittinen ideologia ja edunvalvonta ohjaavat eri opetusalalla toimivia tahoja (opetushallitus, opetusministeriö, rehtorit,YTL, Maol, OAJ). Kukin taho lähtee puskemaan tätä ideologian synnyttämää uutta ihmettä ruohonjuuritasolle eli kouluille. Tutkimatta jää, onko tällä uudella ihmeellä tieteellistä näyttöä oppimisen näkökulmasta. Tästä hyvänä esimerkkinä on digitalisaatio. Ideologiseen päätöksentekoon kuuluu idean läpivienti kiireellä ilman kunnollista valmistelua. Asioita ei ehditä tutkia eri näkökulmista ja oppiaineiden erilaisuus jää huomiotta. Lopullisina kärsijöinä ovat opettajat ja oppilaat / opiskelijat.
Olen vuosikausia ihmetellyt OAJ:n roolia näissä uudistuksissa. Otsaketasolla ollaan huolissaan opettajien jaksamisesta, mutta uudistuksissa opettajat jätetään selviämään itsekseen. Jokainen opetussuunnitelma (OPS ja LOPS) on tuonut opettajille lisätehtäviä (näin myös LOPS 2021), jotka opettajat ottavat opetustyön oheen tehtäväksi ilman mitään lisäkorvausta tai korvaus on nimellinen: ”Ota kolme, maksetaan yhdestä.” Tuleva LOPS-uudistus ei tee poikkeusta. Lukion opettajat työskentelevät jo nyt äärirajoilla (etäopetuksen tuoma kuorma, oppivelvollisuusiän nostosta aiheutuva lisätyö, uuden LOPSin velvoitteet). Viestit opettajilta ovat lohduttomia.
Oulussa ollaan LOPS-uudistuksen innoittamana muuttamassa tuntikiertokaaviota siten, että oppitunnin pituus on 95 minuuttia (nykyisin 75 minuuttia). Näin vaikka suuri joukko opettajia ja opiskelijoita tätä vastustaakin. Syksyn 2021 LOPS-uudistus poikii mitä mielettömämpiä ajatuksia: ei anneta läksyjä, eikä pidetä arviointiviikolla kokeita. Mitkähän tutkimukset tukevat näitä ajatuksia? Miten on huomioitu oppiaineiden erilaisuus? Mitä tähän vastaa opetushallitus? Jälleen opiskelijat ovat koekaniineja ja opettajat jätetään selviytymään ongelmista omin avuin?
Kuuntelin syksyllä 2020 (12.11.2020) Aino Saarisen väitöstilaisuuden, jonka aihe oli ”Varhaiskasvatuksen ja koulutusstrategioiden yhteys oppimistulosten tasavertaisuuteen”. Tuon väitöstilaisuuden yhteenveto:
- Itseohjautuvuutta edellyttävien oppimismenetelmien käyttö oli yhteydessä heikompiin oppimistuloksiin, etenkin riskiryhmissä
- Digitaalisten oppimismenetelmien käyttö oli yhteydessä heikompiin oppimistuloksiin, etenkin riskiryhmissä
- Varhaiskasvatukseen osallistuminen ei ollut yhteydessä oppimistuloksiin 15 vuoden iässä
Tutkimustuloksia digitaalisuuden ja itseohjautuvuuden toimimattomuudesta laajamittaisessa opetuskäytössä löytyy. Lisäksi pitkä opettajaurani matemaattisten aineiden opettajana tukee väitöskirjan tuloksia digitaalisuuden ja itseohjautuvuuden osalta. Molempia voidaan opetuksessa käyttää pieninä annoksina tietyissä opetettavissa aiheissa. Etäopetuksessa olevilta opiskelijoilta olen kuullut samansuuntaista viestiä varsinkin matemaattisiin aineisiin liittyen.
Myös oppivelvollisuusiän nosto on esimerkki ideologiaan perustuvasta uudistuksesta. Sillä ei saavuteta haluttua lopputulosta ellei itse juurisyitä korjata. Tuo kallis uudistus puskettiin varoituksista huolimatta kiireellä läpi. Olisi pitänyt odottaa parempia taloudellisia aikoja ja satsata nyt niukat varat etenkin peruskouluasteen, mutta myös toisen asteen opiskelijoiden hyvinvointiin: opetussuunnitelmavirheiden korjaamiseen, koulukiusaamisen ehkäisyyn ja puuttumiseen, oppimisvaikeuksista ja neurologisista oireista kärsivien nuorten auttamiseen moniammatillisia toimintamalleja (erityisopettajat, kuraattorit, psykologit, nuorisotyöntekijät, sosionomit,..) hyödyntäen.
Oppivelvollisuusiän noston ideologisesti kaunis ajatus kaatuu mahdottomuuteen. Näin on käynyt myös aikaisemmin mainostetun inkluusion kohdalla. Toimivan inkluusion toteuttamiseen tarvittavaa rahamäärää ei taloudellisissa vaikeuksissa kamppailevilla kunnilla ole ollut käytettävissä. Niinpä erityistukea tarvitsevat oppilaat on sysätty isoihin oppilasryhmiin. Ja kaikkien oppiminen kärsii. Lakihan jätti erityisopetuksen järjestämisen inkluusio-ideologioineen kuntien rahatilanteen ja tahdon varaan. On muistettava, että pelkkä tahto ilman lisärahoitusta ei riitä. Tämän uudistuksen tuloksista voi saada käsityksen oheisen linkin https://yle.fi/uutiset/3-10644741 kautta. Onko huonosti toteutettu inkluusio osasyy siihen, että osa peruskoulun päättäneistä ei osaa lukea, eikä laskea?
Ennustan, että tämä surullinen tarina tulee toistumaan oppivelvollisuusiän noston yhteydessä, koska kunnat ja valtio ovat entistä vaikeammassa taloudellisessa tilanteessa. On virheellistä kuvitella, että oppivelvollisuusiän nosto tänä ajankohtana nostaisi nuorten työllisyysastetta. Oppilaiden pahoinvointi ja opettajien uupuminen kylläkin lisääntyvät. Olen läheltä seurannut tapausta, jossa pitkään jatkuneen koulukiusaamisen uhri toisen asteen ammattitutkinnon suoritettuaan ei ole vielä 30 vuoden iässäkään kyennyt työelämään. Tutkintokaan ei siis auta työllisyysasteen nostamisessa, jos juurisyyt ovat korjaamatta.
Seuraavaksi nostan esiin muutamia tällä hetkellä vallitsevia opetussuuntauksia, joita ei tutkimustulosten mukaan olisi pitänyt ottaa käyttöön opetuksessa niin laajamittaisessa mittakaavassa kuin ne nyt useassa koulussa ovat käytössä.
Kohta1: Digitaalisuus opetuksessa
Tutkimustulokset, joita on julkaistu läpi 2000-luvun ja aiemminkin, eivät tue käsitystä tietotekniikkaa hyödyntävän opetuksen oppimistuloksia parantavasta vaikutuksesta. Miksi vuoden 2016 opetussuunnitelmat (OPS, LOPS) painottavat digitaalisuutta?
Digitaalisuuden käyttöä opetuksessa hypettävät niin poliitikot kuin mediakin. Miksi alan asiantuntijat, it-alan osaajat, eivät tähän hypetykseen lähde? Miksi Piilaaksossa (korkeateknologian liiketoiminnan keskittymä) painotetaan luontoa ja tietokoneetonta opetusta (https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/02/29/sosiaalisen-median-pioneeri-jyri-engestrom-rajoittakaa-lastenne-ruutuaikaa)? Mistä johtuu, että Applen Steve Jobs ei antanut lastensa käyttää iPadia? “Rajoitamme lastemme verkkoteknologian käyttöä kotona”, Jobs kertoi 2010 New York Timesille.
Miksi YTL ja Maol puolustelevat matemaattisten aineiden abittiohjelmien (laskinsoftat Casio / Texas, abittikaavaeditori, GeoGebra, LoggerPro, MarvinSketch, LibreOffice) helppokäyttöisyyttä vaikka hyviltäkin opiskelijoilta tulee aivan päinvastaista palautetta? Opiskelijat joutuvat pyytämään apua vanhemmilta, kun tuskailevat ohjelmien kanssa. Eriarvoistavaa, jos mikä. Ei taida kaikissa perheissä apua löytyä. Mikä taho suostuisi järjestämään lukion matemaattisia aineita (fysiikka, kemia, matematiikka) opiskeleville opiskelijoille kyselyn abittiohjelmista. Niihin liittyvistä ongelmista, helppokäyttöisyydestä ja ohjelmien käytön opiskeluun kuluvasta ajasta? Muissa lukion oppiaineissahan selvitäänkin yhdellä ohjelmalla, joka on LibreOffice. Näin pitäisi olla myös matemaattisissa aineissa! Kävin 14.2.2020 tapaamassa opetusministeri Li Anderssonia eduskunnassa. Otin siellä esiin ehdotuksen: ”Yksi helppokäyttöinen ja ilmainen abittiohjelma matemaattisten aineiden yo-kokeeseen. Ohjelma, jota voitaisiin käyttää myös yliopistojen pääsykokeissa.” Ministeri Andersson näytti asialle vihreää valoa, mutta myöhemmässä selvityksessä YTL ja Maol ampuivat idean alas. On muistettava, että Maol ei ole sama kuin matemaattisten aineiden opettajat Suomessa, eikä Maol varsinkaan edusta opiskelijoiden kantaa asiassa.
Ylioppilaskokeiden sähköistäminen on hyvä esimerkki siitä, miten ideologista päätöksentekoa ajetaan läpi ongelmista välittämättä, oppiaineiden erilaisuutta ymmärtämättä. Matemaattisten aineiden yo-kokeiden sähköistäminen sementoitiin viimeisten joukkoon (kemia ja fysiikka syksyllä 2018 ja matematiikka keväällä 2019) ja kuviteltiin, että YTL ennättää saada valmiiksi helppokäyttöisen matemaattisiin aineisiin soveltuvan ohjelman. Kysyin keväällä 2013 (tai 2014) YTL:n matematiikan jaoksen puheenjohtajalta: ”Ei kai matematiikan yo-kokeita tehdä hitaalla ja kankealla kaavaeditorilla?” Minulle vastattiin: ”Ei, ollaan kehittämässä helppokäyttöisempää tapaa matemaattisen tekstin kirjoittamiseen.” Miten kävikään? Ei löytynyt helppokäyttöistä tapaa kirjoittaa matemaattista tekstiä. Saatiin abittikaavaeditori ja nippu muita ohjelmia, joista osa ilmoitettiin opettamisen näkökulmasta aivan liian myöhään kuten esim. orgaanisen kemian kaavojen piirtoon suunnattu MarvinSketch toukokuussa 2017. Ongelmana tuossa oli se, että suurelle osalle opiskelijoita tuo orgaanisen kemian kurssi, jossa ohjelmaa olisi tarvittu oli jo opetettu. Väitän, että suurin osa poliitikoista ei tajua, millaista matemaattisen tekstin kirjoittaminen on kaavaeditorilla. Tuota abittikaavaeditorin https://math-demo.abitti.fi/ helppokäyttöisyyttä ja nopeutta tulisi jokaisen poliitikon kokeilla tai kysyä asiasta tuntemaltaan it-alan osaajalta. Tuon tilanteen kanssa eläneenä olisin toivonut, että matemaattisten aineiden sähköisiä yo-kokeita olisi siirretty kunnes yksi helppokäyttöinen ohjelma olisi saatu luotua. Ei voitu, sillä poliittisen päätöksenteon kautta oli sementoitu, että fysiikan ja kemian sähköiset yo-kokeet aloitetaan syksyllä 2018 ja matematiikka keväällä 2019. Ideologian läpivienti oli tärkeämpää kuin asioiden kunnollinen valmistelu.
Tietoteknisiä sovelluksia tulisi käyttää opetuksessa maltillisesti. Niitä tulisi ottaa käyttöön vain kun ne helpottavat / nopeuttavat opiskelua tai niiden avulla lisätään asian ymmärtämistä. Kynän ja paperin käyttöä opetuksessa ei saa sivuuttaa. Aivotutkija Minna Huotilaisen mukaan käsinkirjoitetut asiat muistetaan paremmin verrattuna koneella kirjoitettuun tekstiin. Lisäksi matemaattisen tekstin kirjoittaminen koneella on hitaampaa kuin käsin. Huippututkijoidenkin tiedetään käyttävän kynää ja paperia luovia ratkaisuja kehitellessään.
Kohta2: Itseohjautuva opiskelu
Nykyisin käytössä oleva perusopetuksen OPS tuo itseohjautuvan opiskelutavan koko perusasteelle. Nostin opetushallitusvierailulla 16.10.2019 juuri tämän itseohjautuvuuteen perustuvan opetustavan esille. Toin esille, että itseohjautuva opetustapa ei sovi ainakaan matemaattisten aineiden opetukseen. Matematiikan opinnoissa pitää keskittyä opiskeltavan asian ymmärtämiseen. Olen urani varrella nähnyt miten opiskelijat itseohjautuvasti opiskellessaan oikovat asioita ja päätyvät usein virheellisiin tuloksiin. Liekö tämä syynä siihen, että yksikään ”kouluni” opiskelija ei ole tenttimällä suorittanut pitkän matematiikan kursseja. Opettajan tehtävä on opettaa opiskeltava asia niin, että oppilas sen ymmärtää. Vain ymmärtämällä opittua asiaa on mahdollista jatkojalostaa. Miksi opettajajohtoinen opetus leimataan huonoksi vaikka se oikein toteutettuna kokemukseni mukaan innostaa opiskelijoita, saa heidät oppimaan ja valitsemaan luonnontieteisiin pohjaavan opiskelualan. Vain perusasiat ymmärtämällä oppii yhdistämään asioita ja siten kehittämään luovaa ajattelua. Luovan ajattelun pohjaltahan uudet innovaatiot syntyvät.
Aino Saarinen nostaa väitöstilaisuudessaan 12.11.2020 esiin pedagogiikan klassisen lainalaisuuden: Tulee valita tasapaino oppilaan itseohjautuvuuden ja opettajan tarjoaman opetuksen välillä.
Kohta3: Avokonttorikoulut = uudet koulut joissa ei ole seiniä eikä pulpetteja
Miksi ei kuunnella oppilaiden ja vanhempien viestejä näistä avokonttorikouluista? Minä en mitenkään voi käsittää sitä, että siinä vaiheessa kun työyhteisöissä ollaan luopumassa avokonttoreista keskittymisrauhan puutteen vuoksi, avokonttorikouluja ollaan rakentamassa ympäri Suomea. En ymmärrä myöskään sitä, että muutamia vuosia sitten kouluissa ja työpaikoilla korostettiin ergonomiaa ja nyt oppilaat istuvat avokonttorikouluissa lattialla, säkkituoleissa, sohvilla. Ilmeisesti haluttiin korjata suomalaisten oppilaiden huonoa viihtyvyyttä kouluissa (Pisa-tulos), oppimisen ja ergonomian kustannuksella. Fysioterapeuteille riittää töitä.
Jos sinua kiinnostaa niin voit tutustua seuraavien linkkien kautta erään avokonttorikoulun (opetus uudessa koulussa alkoi syksyllä 2017) tarinaan:
1) Alkuvaiheen huumaa elokuussa 2017
https://yle.fi/uutiset/3-9766291
Koulurakennuksen oppimisympäristön tehtävä on mahdollistaa uuden opetussuunnitelman (syksy 2016) mukainen opetus parhaalla mahdollisella tavalla.
Ex-kansanedustaja Urpalainen on arkityönsä ohella jäsen opetus- ja kulttuuriministeriön johtoryhmässä, jonka tehtävä on uudistaa peruskoulua. Hallituksen kärkihankkeeksi nostettu peruskoulun uudistaminen alkoi käytännössä vuosi sitten, kun alakouluissa otettiin käyttöön uudet opetussuunnitelmat. Osana uudistusta on koulutilojen rakentaminen ja remontoiminen nykyaikaisten tavoitteiden mukaisiksi.
2) Joukko uusiin opetusmenetelmiin pettynyttä vanhempaa vaatii lapsilleen siirtoa perinteisempään kouluun (elokuu 2019)
https://yle.fi/uutiset/3-10919909
Uudisrakennuksen arkkitehtuuri on suunniteltu tukemaan uuden opetussuunnitelman tavoitteita. Tavoitteissa korostuvat ilmiöoppimiseksi kutsuttu pedagogiikka ja koululaisten itseohjautuvuus.
Artikkelissa nostetaan esille esimerkkitapaus, jossa koulun vaihto perinteisempään kouluun nosti motivaatiota koulunkäyntiin ja arvosanat nousivat.
Vanhemmat ovat huolissaan isoista opetusryhmistä ja he toivovat opettajajohtoisen opetuksen lisäämistä.
Opetuksesta kannelleiden perustelut ovat kaikilla samansuuntaisia. Vanhempien mukaan henkilökohtaisen viikkosuunnitelman tekeminen ja sen itsenäinen noudattaminen on liian kova vaatimus alakouluikäiselle.
3)Vanhemmat valittavat opetuksen laadusta – valvovan viranomaisen mielestä siinä ei ole vikaa
https://yle.fi/uutiset/3-11657474
Pontuksen koulussa oppilaat opiskelevat itseohjautuvasti. Koulussa on paljon avointa tilaa ja sitä on kritisoitu esimerkiksi meluisuudesta.
4)Pontuksen koulu joutui kohun silmään modernien opetusmenetelmiensä vuoksi – muutti opetustapaa perinteisempään suuntaan.
https://yle.fi/uutiset/3-11698488
Kritiikin koulun opetuksesta nostivat pintaan neljän oppilaan vanhemman tekemät kantelut aluehallintovirastoon.
Opetus on muuttunut koulussa perinteisempään suuntaan. On menty enemmän sellaiseen opettajajohtoiseen opetukseen. Pontuksen koulun virkaatekevän rehtorin Johanna Wahlmanin mukaan opettajajohtoiseen opetukseen onkin kiinnitetty huomiota kohun jälkeen.
Meluongelmaan on haettu ratkaisua.
Miksi näistä kokemuksista ei oteta opiksi vaan kalliita opetukseen sopimattomia koulurakennuksia rakennetaan edelleen? Edellisen esimerkin perusteella parjattu opettajajohtoisuus näyttäisi toimivan paremmin kuin itseohjautuvuus.
Oulussa 20.2.2020 Tuula Perunka, yli 30 vuoden kokemus lukion matemaattisten aineiden opettajana
En minä tässä syyllisiä hae. Haluan, että yhdessä (poliitikot, opetushallitus, opetusministeriö, YTL, Maol, OAJ, kokeneet opettajat) korjataan valuvikoja tieteelliseen tutkimukseen pohjaten ja taloudellinen tilanne huomioiden. Pyritään löytämään toimivia ratkaisuja koulukiusaamisen taltuttamiseksi ja kehittämään moniammatillista apua ongelmista kärsivien nuorten auttamiseksi.