Pisa-tutkimusten mukaan peruskoulutuksen oppimistulokset Virossa kehittyvät nousujohteisesti. Suomessa sen sijaan ollaan lähes syöksykierteessä. Suomessa syöksykierteen selitykseksi on tarjottu sosioekonomisia syitä. Eli vanhempien taloudelliset ja sosiaaliset tekijät vaikuttavat oppilaiden oppimistuloksiin. Peruskoulun ydinajatus on kuitenkin tarjota tasavertaiset kouluttautumismahdollisuudet oppilaille heidän sosioekonomisista taustoista riippumatta. Missä siis menee pieleen?
Pisan kansallisen tutkimusjohtajan Arto K. Ahosen mukaan Viron Pisa-menestystä selittänee se, että Viron kouluajattelussa on nyt paljon samoja mausteita, joita suomalaisissa luokkahuoneissa nähtiin Suomen Pisa-menestyksen huippuvuotena 2003. Mitä Suomen peruskoululle on tapahtunut 2000-luvulla?
Opettajien mielestä 2000-luvulla tehdyt jatkuvat koulu-uudistukset on tehty oppimistulosten kustannuksella ilman kunnollista kokeilua ja tutkimusnäyttöä. Viimeisimpiä tällaisia uudistuksia ovat inkluusio, itseohjautuvuus ja avoimet oppimisympäristöt. Pahimmillaan riittämättömillä resursseilla toteutettu inkluusio on pikemminkin heitteillejättöä kuin tasavertaisten mahdollisuuksien tarjoamista. Jos opettajalla menee suuri osa ajasta yksittäisen oppilaan rauhoitteluun, ei luokkahuoneessa opi kukaan.
Itseohjautuvuuden taustalla on vuonna 2016 voimaan tullut uusi opetussuunnitelma, jonka tavoitteena on vahvistaa oppilaiden omaa aktiivisuutta, vastuuta ja lisätä elinikäistä oppimisen iloa. Aivotutkimusten mukaan lapsen tarkkaavaisuus, toiminnan suunnitelmallisuus ja kognitiivinen joustavuus kehittyvät aina 17-ikävuoteen asti. Huolestuttavaa on, että jo ala-asteiässä oppilailta vaaditaan itseohjautuvuutta vaikka he eivät siihen tutkimusten mukaan vielä kykene. Tämä lienee yksi syy siihen, että suuri joukko alakoululaisia ei opi lukemaan eikä laskemaan. Voi vain kuvitella kuinka turhauttava ja kivinen on koulupolun jatkaminen kun näissä perustaidoissa on puutteita.
Koulumotivaation lasku, häiriköinti tai syrjäytyminen on luonnollinen seuraus, jos puutteet luku- ja laskutaidoissa estävät oppimisen. Samalla koulukiusatuksi joutumisen riski kasvaa. Onko tämä yksi syy alakouluikäisten neuropsykologisten oireiden rajuun lisääntymiseen, joista lastenpsykiatrian apulaisylilääkäri Päivi Lindholm kertoi Ylen uutislähetyksessä marraskuussa 2019? Syyksi oireiluun hän näkee uuden OPS:n (syksy 2016) tuomat muutokset: avoin oppimisympäristö, uudet oppimistavat, ryhmätöiden lisääntyminen, ilmiöpohjainen oppiminen.
Usein koulu-uudistuksia perustellaan muuttuvalla maailmalla. Tähän perustuen vuoden 2016 opetussuunnitelmassa painotettiin tietoteknisten apuvälineiden käyttöä opetuksessa eri kouluasteilla. Valmistelu jäi täysin puutteelliseksi. On olemassa hienot digisuunnitelmat, joiden toteuttamiseen kouluilla ei ole useinkaan varaa ja joiden pedagogista toimivuutta eri oppiaineissa ei ole mietitty. Välineiden puuttuminen on paikattu oppilaiden omilla älykännyköillä. Tällainen käytäntö on hyvin eriarvoistavaa. Toiset oppilaat esittelevät kännyköillään hienoja video- ja kuvakoosteita, kun toiset häpeilevät omien kännyköidensä huonolaatuisia tuotoksia. Näin jälleen on luotu otollinen alusta kiusaamiselle.
Oppimisen näkökulmasta tarkasteltuna Aino Saarisen väitöskirjatutkimus päätyy johtopäätökseen: ”Digitaalisten oppimismenetelmien käyttö on yhteydessä heikompiin oppimistuloksiin”. Samansuuntaiseen johtopäätökseen on päädytty amerikkalaisissa tutkimuksissa, joissa netin suurkäyttäjien aivotoiminnoissa on havaittu sellaisia fysiologisia muutoksia, jotka vaikeuttavat syväoppimista. Oppimisesta tulee pinnallista digitaalista loikkimista, josta syvällinen ymmärtäminen ja kokonaisuuksien hahmottaminen puuttuvat. Tämä valitettavasti näkyy jo selvästi lukio-opiskelijoiden taidoissa tuottaa tekstiä. Samalla luetun ymmärtäminen ja kokonaisuuksien hahmottaminen on heikentynyt vuosi vuodelta. Tämä suunta on huolestuttava jatko-opintoja ajatellen. Onko tämä yksi syy siihen, että yhä enenevässä määrin ammattikorkeassa aloittavista opiskelijoista keskeyttää opintonsa?
Tietotekniikan hyödyntämistä opetuksessa olisi pitänyt miettiä syvällisemmin. Mediakriittisyyden lisäksi opetuksessa tulisi näkyä digikriittisyys. Käytetään niitä ohjelmia ja sovelluksia, jotka edistävät oppimista ja huomioidaan oppiaineiden erilaisuus. Äidinkielen tekstin muokkauksessa word tai libreoffice tuo selkeän lisäarvon, mutta matemaattisen tekstin kirjoittaminen ei nopeudu tai helpotu kaavaeditorilla – word tai libreoffice kun ei matemaattisen tekstin kirjoittamiseen taivu. Tietotekniikka on hyvä renki, mutta huono isäntä.
Muuttuvaan maailmaan vedoten lukioon tuotiin sähköiset yo-kokeet keskeneräisine sähköisine työkaluineen. Tämä näkyy eritoten matemaattisissa aineissa (matematiikka, fysiikka, kemia), joiden yo-kokeissa opiskelijoiden on hallittava useita, laajoja ja haastavia ohjelmia: laskinohjelma (Casio tai Texas), kaavaeditori (https://math-demo.abitti.fi/), Geogebra, LibreOffice, MarvinSketch ja Loggerpro. Uudistuksen puuhamiehet eivät vielä tänä päivänäkään tajua matemaattisen tekstin tuottamisen hitautta näillä abittityökaluilla. Kun ajatustyöstä suuri osa menee näppäintekniikan miettimiseen, niin syvällinen ymmärtäminen ja kokonaisuuksien hahmottaminen kärsii.
Opettajien työmäärän kohtuuton lisääntyminen on johtanut siihen, että alan kiinnostavuus on syöksykierteessä kuten Suomen Pisa-tuloksetkin. Tämä on ollut pitkään tiedossa, mutta tilannetta ei tunnuta otettavan vakavasti. Ideologisia uudistuksia pusketaan jatkuvasti ja kiitospuheissa kiitellään ammattitaitoisia opettajia, jotka hädin tuskin selviävät seuraavaan työpäivään.
Eri puolella Suomea kantautuu tietoja, että avoinna oleviin matemaattisten aineiden opettajan virkoihin on ollut 0-1 hakijaa toistuvista hakuilmoituksista huolimatta. Matemaattisten aineiden opetusharjoittelijoiden määrä on Suomen Normaalikouluissa laskenut vuodesta 2013 vuoteen 2020 peräti 60%. Lukion matemaattisten aineiden opettajiksi on vaikea saada edes epäpätevää sijaista, sillä vaikka heillä olisikin valmius opettaa matemaattisia aineita, heillä ei riitä osaamista laajoihin (laskinohjelma, kaavaeditori, Geogebra, LibreOffice, MarvinSketch ja Loggerpro ) sähköisiin työkaluihin, joita opettajan on opetuksessa hallittava. Tämän näkökulman päättäjät ohittavat, koska kyseistä ongelmaa ei ole muissa oppiaineissa. Muissa oppiaineissa opettajat selviävät yhdellä abittiohjelmalla (LibreOffice).
YTL tai opetusministeriö ei näe sähköisissä työkaluissa mitään ongelmaa. Heidän mielestä ohjelmat ovat toimivia ja helppokäyttöisiä. Näitä erilaisten ohjelmien hallintaa perustellaan sillä, että niistä on hyötyä jatko-opinnoissa ja työelämässä. Asiaan perehtyneenä voin todeta, että noista ohjelmista ei juurikaan ole hyötyä jatko-opinnoissa sen enempää kuin työelämässäkään. Jatko-opintojen ja työelämän näkökulmasta hyödyllisempää olisi koulussa oppia maailmanlaajuisesti käytössä olevia sähköisiä taitoja kuten tekstinkäsittely (Word), taulukkolaskenta (Excel) ja esitysgrafiikka (PowerPoint).
Insinööriliitto, Energiateollisuus ry, Teknologiateollisuus ry, Kemianteollisuus ry, Metsäteollisuus ry sekä Rakennusinsinöörit ja -arkkitehdit RIA ry ovat huolissaan riittävästä määrästä luonnontieteiden tai matematiikan osaajista Suomen työllisyystarpeisiin nähden (https://www.kauppalehti.fi/lehdistotiedotteet/kl/e2eec1d8-0f74-3373-b51c-a9b40e7447f7 ). Tämä huoli vain syvenee mikäli matematiikan ja luonnontieteiden osaamisen merkitystä maamme talouteen ei ymmärretä, koulun opetustapoja ei tarkastella oppiainekohtaisesti, ideologisia päätöksiä tehdään ilman kunnollista tutkimusta /opettajia kuuntelematta, virheitä ei suostuta korjaamaan vaikka kentällä työskentelevät opettajat niitä nostavat esiin ja opettajien kasvavaan työmäärään ei puututa konkreettisin toimin kiitospuheiden sijaan.
Pelkät sosioekonomiset syyt eivät selitä Suomen Pisa-tulosten alamäkeä eikä lukutaidottomuuden lisääntymistä. Ymmärrykseni mukaan Virossa on vähintäänkin samantasoisia eroja oppilaiden vanhempien sosioekonomisissa taustoissa kuin Suomessa. Kun oppilas ei opi koulussa, niin on itsestään selvää, että sosioekonomiset syyt voimistuvat. Ne lapset, joita vanhemmat pystyvät opettamaan tai joille vanhemmat pystyvät hankkimaan yksityisopetusta, menestyvät.
Ideologinen ja erittäin kallis oppivelvollisuusiännostokaan ei tätä asiaa korjaa. Jokainen ymmärtää, että puuttuva lukutaito sen paremmin kuin laskutaitokaan ei korjaudu sillä, että opiskelija pakotetaan istumaan muutama lisävuosi koulussa. Alaluokilla hankittu peruslukutaito ja luetun tekstin ymmärtäminen on kaiken oppimisen perusta ja edellytys. Asiantuntijatahojen mielestä oppivelvollisuuden laajentamista tehokkaampi keino syrjäytymisen ehkäisyyn ja koulutustason nostamiseen olisi ollut kohdentaa uudistukseen varatut 129 miljoonaa euroa suoraan tukea ja ohjausta tarvitseville nuorille, ei koko ikäluokalle. Kentällä toimivia asiantuntijoita ei taaskaan kuunneltu. Keskuskauppakamarinkin vetoomus 15.10.2020 eduskunnalle (ks. liite lopussa) oli turhaa, sillä ideologiset päätökset eivät nojaa asiantuntijuuteen. Opettajakunnan suuri pelko: ”Minkähän ideologisen uudistuksen seuraava opetusministeri nostaa agendalle?”
Oppimistulokset saadaan nousuun, kun oppiaineiden erilaisuuden huomioivat opetusmetodit, opetusryhmädynamiikka, tukipalvelut (psykologit, kuraattorit, erityisopettajat,…) ja opettajien työmäärä hoidetaan kuntoon. Muutosten pohjaksi on otettava ideologisten ratkaisujen sijaan tutkimusnäyttöön pohjautuvia oppiaineiden erilaisuuden huomioivat pedagogiset ratkaisut.
Opetushallituksessa, sen paremmin kuin opetusministeriössäkään ei haluta tunnustaa toimimattomien opetustapojen, haastavien opetusryhmien, opetukseen sopimattomien tilaratkaisujen ja riittämättömän tuen merkitystä ongelmiin. Ykkösaamussa 19.10.2019 kasvatuksen historian tutkija Jari Salminen toteaa: ”Paljon on muutettu ilman kunnollista kokeilua ja tutkimusnäyttöä (integroitu erityisoppilaita perusryhmiin, digitalisaatio, kouluissa lukuisia hankkeita, suuret yksiköt lisääntyneet)”. Aino Saarisen väitöskirjan (12.11.2020) mukaan itseohjautuvuutta edellyttävien oppimismenetelmien ja digitaalisten oppimismenetelmien käyttö oli yhteydessä heikompiin oppimistuloksiin.
Muutosta ei saada aikaiseksi, elleivät poliittiset päättäjät, virkamiehet opetushallituksessa ja virkamiehet opetusministeriössä kanna vastuuta päätöksistään ja tunnusta virheitään. On helppoa vierittää syyt harhaanjohtavasti muualle:
1) Lukutaidon ja laskutaidon heikkeneminen perustellaan vanhempien sosioekonomisista taustoista johtuvaksi. Syyksi ei haluta nähdä opetussuunnitelmien tuomia uudistuksia. Opettajien, oppilaiden ja vanhempien näkemyksiä ei huomioida.
2)Opetushallituksessa työskentelevä opetusneuvos Marjo Rissanen Kalevassa 14.10.2021: ”Kunnat ja muut opetuksen järjestäjät päättävät, miten opetussuunnitelmien mukaisia tavoitteita opetellaan käytännössä paikalliset olosuhteet huomioiden tai millaisia oppimisympäristöjä ne rakentavat”.
Opetushallitusvierailulla 16.10.2019 opetusneuvos Teijo Koljonen sanoi, ettei uudet 2016 opetussuunnitelmat tarkoita avokonttorikouluja (=kouluja, joissa ei ole luokkahuoneiden välisiä seiniä). Kuitenkin näiden rakentamista mitä ilmeisemmin ohjattiin opetushallituksen ja opetusministeriön taholta.
Esimerkkinä syksyllä 2017 valmistunut Lappeenrannan Pontuksen koulu, joka on yksi ensimmäisistä uudenlaista oppimisideologiaa ja siten 2016 opetussuunnitelmaa kokonaisvaltaisesti toteuttavista kouluista koko maassa. Uudistuksen osana oli koulutilojen rakentaminen ja remontoiminen nykyaikaisten tavoitteiden mukaisiksi. Tämän seurauksena maahamme on rakennettu vuosien saatossa lukuisia kalliita avokonttorikouluja ympäri maata. Alla oleva linkkisarja kertoo karua totuutta. Onko opetushallitus näiden vuosien aikana kannanotoissaan varoitellut avokonttorikoulujen ongelmista? Kuka kantaa tästä vastuun? On helppo vähätellä omaa roolia ja piiloutua sen taakse, että kunnassa on väärin tulkittu uusia opetussuunnitelmia.
2017: https://yle.fi/uutiset/3-9766291 Uutta koulurakennusta hyvänä oppimisympäristönä hehkutetaan.
2019: https://yle.fi/uutiset/3-10919909 Oppilaat kritisoivat ja vanhempien mielestä koulu on epäonnistunut ydintehtävässään, opettamisessa.
2020: https://yle.fi/uutiset/3-11657474 Vanhemmat valittavat opetuksen laadusta – valvovan viranomaisen mielestä siinä ei ole vikaa.
2020: https://yle.fi/uutiset/3-11698488 Vanhemmat tekivät kantelun aluehallintovirastoon. Kantelussa arvosteltiin itseohjautuvuutta opetusmetodina ja avonaisten tilojen meluongelmaa.
3) Pelkona on oppivelvollisuusiän noston kustannusten siirtyminen kuntien vastuulle vaikka opetusministeri Li Andersson vakuuttaa valtion korvaavan kustannukset täysimääräisesti. Kuntaliiton lausunto eduskunnan valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaostolle 27.10.2021 (https://www.kuntaliitto.fi/lausunnot/2021/he-1462021-vp-hallituksen-esitys-eduskunnalle-valtion-talousarvioksi-vuodelle-2022-5 ) valottaa hyvin kuntatalouden näkymiä ja esittää syvän huolensa oppivelvollisuusiän noston onnistumisesta valtion alimitoitetun rahoituksen vuoksi.
Mikäli Marinin hallitus tekee koulupuolelle leikkauksia, niin samalla hallitus tunnustaa oppivelvollisuusuudistuksen olleen liian kallis Suomen tämänhetkiseen taloudelliseen tilanteeseen.
Mitä tekevät seuraavat hallitukset, jotta kasvaneet lakisääteiset julkisen sektorin menot saadaan hoidettua – valtion velalla julkisen sektorin menoja ei voi ikuisesti kustantaa? Mikäli tulevien hallitusten on pakko leikata kuntien valtionosuuksia, niin tällöin kuntien on pakko leikata ei-lakisääteisiä menoja koulupuolella. Keinoja ei juurikaan ole ja pelkään sen tarkoittavan entisestään suurempia opetusryhmiä ja vähemmän opetusta tukevia tukihenkilöitä (erityisopettajia, psykologeja, kuraattoreita,…). Vastuu sysätään jo valmiiksi uupuneille opettajille, joiden ammattitaitoa kiitellään juhlapuheissa.
Suomen taloudellinen tilanne (valtio ja kunnat), pandemiatilanne, lisääntynyt nuorten pahoinvointi (oppimisvaikeudet, mielenterveysongelmat,…) ja kentän kannanotot (Kuntaliitto, Keskuskauppakamari, kentällä toimivat opettajat) olisi pitänyt huomioida oppivelvollisuusuudistusta valmisteltaessa. Oppivelvollisuuslaki tuli kuitenkin voimaan pika-aikataululla elokuussa 2021. Tällöin toimeenpanoaikataulun kiireellisyyttä perusteltiin sillä, että nykyinen hallitus ehtii saada seurantatietoa uudistuksen kustannuksista pystyäkseen tarvittaessa korjaamaan valtion rahoitusosuutta vielä tämän vaalikauden aikana. Kuka kantaa vastuun seurauksista?
Mikäli tilannetta ei tarkastella kriittisesti oppimisen näkökulmasta ja korjata edellä mainittuja virheitä, tulee koululaitoksestamme yhä enemmän eriarvoistava. Mielestäni juurikin viimeisimmät peruskoulu-uudistukset ovat niitä, jotka kaivavat esiin sosioekonomisten taustojen vaikutukset oppimiseen. Onko meillä, pienenä kansakuntana, vara seurata tätä oppimistulosten syöksykierrettä?
Tuula Perunka ( tuula@perunka.fi), yli 30 vuoden opettajuus takana
Liite: Oppivelvollisuusuudistukseen liittyvä osa Keskuskauppakamarin vetoomuksesta eduskuntaan 15.10.2020
Keskuskauppakamari: Oppivelvollisuusuudistuksessa ei ole riittävästi huomioitu asiantuntijoiden näkemyksiä
Oppivelvollisuusuudistus on saanut pitkin sen valmistelua perusteltua kritiikkiä esimerkiksi koulutuksenjärjestäjiltä ja kunnilta. Voidaan perustellusti kysyä, onko niitä tahoja kuunneltu riittävän tarkasti, jotka joutuvat tekemään työn ja kantamaan vastuun. Hallitus on sujuvasti sivuuttanut monien asiantuntijatahojen antaman rakentavan kritiikin uudistuksen valmistelussa.
”Näin suuri reformi pitää tehdä yhteisymmärryksessä ja tarkasti kuunnellen niitä tahoja, jotka jatkossa tekevät työn ja kantavat vastuun. Lisäksi koulutuksenjärjestäjille on annettava riittävästi aikaa suuren muutoksen läpiviemiseksi. Uudistuksen voimaantuloa pitää lykätä ainakin vuodella”, summaa Elinkeinoelämän Oppilaitokset EOL ry:n toiminnanjohtaja Soile Koriseva.
Elinkeinoelämän Oppilaitokset EOL ry ja Keskuskauppakamari vetoavat eduskuntaan, että oppivelvollisuusuudistuksen toteuttamista harkittaisiin vielä kerran ja asiantuntijoiden näkemykset otettaisiin laajasti huomioon. Tahdomme hallituksen tavoin, että Suomen koulutustaso nousee ja syrjäytyminen vähenee. Siihen on kuitenkin olemassa esitettyä paremmat keinot.