Oppimistulokset ovat huonontuneet viime vuosina. Trendi on selvä ja kiistaton: peruskoulun päättävistä yhä useampi ei osaa lukea eikä laskea, yliopisto-opettajien mukaan yliopistoon tulevien perusmatematiikan osaamisen taso on romahtanut ja sujuvan suomenkielisen tekstin tuottaminen kangertelee.
Opetusministeriössä ja opetushallituksessa ei haluta tunnustaa vuoden 2016 opetussuunnitelman tuomia muutoksia (avoin oppimisympäristö, uudet oppimistavat, ryhmätöiden lisääntyminen, ilmiöpohjainen oppiminen) syyksi oppimistulosten laskuun.
Opetushallituksessa vakuutetaan, että opetussuunnitelmaan kirjatut opetusmetodit yms. pohjaavat tutkimustuloksiin ja opettajien kuulemiseen. Mikäli laaja-alaista tieteellistä tutkimusta OPS:n uudistuksista (itseohjautuvuus, tietotekniikan käyttö opetuksessa, avoimet oppimisympäristöt,…) on tehty (kuten olen joissakin yhteyksissä kuullut), niin tutkimustulokset on julkistettava (kuka tutkimuksen on tehnyt, miten on tehty, millaisilla ryhmillä on testattu, missä oppiaineissa on testattu,…).
Asiaan vihkiytyneenä ja oppimistulosten romahduksesta huolestuneena väkisinkin mieleen on tullut ajatus:” On ollut valmis ajatus tuoda itseohjautuvuus ja digitaalisuus opetussuunnitelmiin ja tutkimukset on jotenkin räätälöity tukemaan näitä ajatuksia. Muunlaisiin johtopäätöksiin tullut tutkimus (jopa väitöskirjatasoinen) on sitten leimattukin julkisuudessa vääräksi. Opettajiakin on kuultu, mutta onko oikeasti kuunneltu?
Virossa Pisa-tulokset ovat olleet pitkään nousussa, mikä johtuu suurilta osin siitä, että siellä otettiin mallia Suomen peruskoulun 2000-luvun alun opetustavoista. Miksi Suomen piti tehdä opetusmetodeihin täysremontti tilanteessa, jossa oppimistulokset olivat huipussa? Suomen Pisa-menestyksen huippuvuosi oli vuosi 2003.
Tällä hetkellä oppimistulosten laskusta puhuttaessa huomiota yritetään siirtää opetussuunnitelman virheistä ja epäonnistuneista ideologisista päätöksistä muualle ja syyksi huonoihin oppimistulokseen haetaan muualta, kuten maahanmuuttajataustaisista oppilaista tai vanhempien sosioekonomisista taustoista. Sosioekonomisten taustojen merkitys on toki voimistunut epäonnistuneiden uudistuksien myötä kuten Etelä-Koreassakin todettiin avokoulukokeilun jälkeen. On opittava erottamaan syy ja seuraus.
Mikäli vuoden 2016 opetussuunnitelman virheitä ei korjata, niin tilanne ei korjaannu ja alamäki jatkuu kaikkine lieveilmiöineen kuten syrjäytymisen ja mielenterveysongelmien lisääntymisenä. Tilanne ei korjaannu kalliilla oppivelvollisuusiän nostolla, ei yhden viikkotunnin lisäyksellä perusopetukseen, eikä muillakaan vippaskonsteilla ellei juurisyiden korjaamiseen tartuta. Ensitilassa on korjattava opetusmetodit ja oppimisympäristöt (ei rauhattomia avokonttorikouluja, jossa oppilas ei pysty keskittyneeseen pitkäjännitteiseen opiskeluun).
Mikäli halutaan pitää kiinni inkluusiosta, niin silloin pitää lainsäädännöllä määritellä kohtuulliset luokkakoot ja on huolehdittava moniammatillisen (erityisopettajat, kuraattorit, psykologit,…) avun riittävyydestä. Muussa tapauksessa kaikkien oppiminen kärsii ja koulukiusaaminen, syrjäytyminen sekä mielenterveysongelmat lisääntyvät. Nämä toimenpiteet tulevat yhteiskunnalle kalliiksi ja siksi olisikin mietittävä muitakin vaihtoehtoja. Ymmärrän inkluusion hienon idean, mutta jos rahaa sen toteuttamiseen ei yksinkertaisesti ole, sen seurauksena oppiminen kärsii ja se synnyttää lisää pahoinvointia, niin tällöin inkluusion hieno idea menettää merkityksensä. Tarkastelussa on huomioitava kuntien ja valtion taloustilanne. Näitä uudistuksia ei voida maksaa ottamalla lisää valtionvelkaa.
Laadukas koulutus ja nuorten hyvinvointi ratkaisevat maamme kilpailukyvyn ja menestymisen hyvinvointivaltiona. Nyt on otettava opetusmetodit, oppimisympäristöt ja tukitoimet tarkasteluun ja korjattava virheet.
Alle olen koonnut näkemysteni tueksi eri tahojen kannanottoja, väitöstutkimusten johtopäätöksiä ja oppilaiden kokemuksia oppimiseen ja koulumaailman uudistuksiin liittyen.
- Yleistä vuoden 2016 opetussuunnitelmaan liittyen
1. Ruotsalaisprofessori Inger Enkvist (kirjallisuuden professori, joka on erikoistunut koulutuskysymyksiin) ihmetteli julkisuudessa Suomen peruskoulun vuonna 2016 voimaantullutta opetussuunnitelmaa heti opetussuunnitelman julkistamisen jälkeen.
2. Tutkija Jari Salminen (kasvatuksen historian tutkija) Ykkösaamulähetys 19.10. 2019: Paljon muutettu ilman kunnollista kokeilua ja tutkimusnäyttöä (integroitu erityisoppilaita perusryhmiin, digitalisaatio, kouluissa lukuisia hankkeita, suuret yksiköt lisääntyneet).
3. Yle uutisissa 2.11.2020 lastenpsykiatrian apulaisylilääkäri Päivi Lindholm (OYKS) toi esiin huolen alakouluikäisten neuropsykologisten oireiden rajusta lisääntymisestä. Hoitoon ohjautuu sellaisia lapsia, jotka ovat aiemmin selvinneet omassa arjessaan, mutta nyt ovat suuressa pulassa. Oireista kärsivien määrä on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa.
Syyksi oireiluun hän näkee uuden OPS:n (syksy 2016) tuomat muutokset: avoin oppimisympäristö, uudet oppimistavat, ryhmätöiden lisääntyminen, ilmiöpohjainen oppiminen. THL:n mukaan nämä eivät tuota ongelmia hyville oppilaille. He selviävät olivat oppimismetodit millaiset tahansa. Lasta kuormittavat sosiaalisten vuorovaikutusten odotukset ja itseohjautuvuus. Näiden taitojen osalta lapselta odotetaan enempi, mihin lapsi kykenee.
Kysytään: ”Onko lapsi koulukuntoinen?”, kun pitäisi kysyä: ”Onko koulu lapsikuntoinen?”
Oma kommentti: ”Tämä syöksykierre jatkuu, mikäli ei löydy uskallusta juurisyiden (opetusmetodit, opetustilat ) korjaamiseen. Jokaisen lapsen perusoikeus on oppia alakoulussa lukemaan ja laskemaan. ”
- Itseohjautuvuus ja digitaalisuus oppimisprosessissa tutkimusten mukaan
1. Tietokoneiden käyttö koulussa tai kotona ei paranna lukutaidon tai matematiikan oppimista
Harvardin yliopiston vieraileva professori Pasi Sahlberg kirjoitti Opettajalehdessä (15.1.2016): ”OECD toteaa, ettei tietokoneiden käyttö kouluissa tai kotona paranna lukutaidon tai matematiikan oppimista. Amerikkalaisessa tutkimuksissa on todettu netin suurkäyttäjien aivotoiminnoissa sellaisia fysiologisia muutoksia, jotka vaikeuttavat syväoppimista. Oppimisesta tulee pinnallista digitaalista loikkimista, josta syvällinen ymmärtäminen ja kokonaisuuksien hahmottaminen uupuvat.”
2. Ruotsi halusi ensin olla maailman digitalisoitunein maa. Nyt opetusministeri haluaa tuoda koulukirjat takaisin kouluun ja vähentää älylaitteiden käyttöä opetuksessa (https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009846175.html)
3. Itseohjautuvuutta edellyttävien oppimismenetelmien käyttö ja digitaalisten oppimismenetelmien käyttö oli yhteydessä heikompiin oppimistuloksiin
Aino Saarisen väitöstilaisuus 12.11.2020 aiheena ”Varhaiskasvatuksen ja koulutusstrategioiden yhteys oppimistulosten tasavertaisuuteen”.
Väitöksessä tarkastellaan aivojen kehittymistä: tarkkaavaisuuden kontrollin kehitys iän myötä, toiminnan suunnitelmallisuuden kehitys iän myötä, kognitiivisen joustavuuden kehitys iän myötä. Väitöstilaisuudessa esitetyistä graafisista esityksistä nähdään edellä mainittujen kohtien kehittyvän aivoissa aina 17-ikävuoteen saakka.
Pedagogiikan klassinen lainalaisuus: Tulee valita tasapaino oppilaan itseohjautuvuuden ja opettajan tarjoaman opetuksen välillä.
Väitöstilaisuuden yhteenveto:
1.Itseohjautuvuutta edellyttävien oppimismenetelmien käyttö oli yhteydessä heikompiin oppimistuloksiin, etenkin riskiryhmissä
2.Digitaalisten oppimismenetelmien käyttö oli yhteydessä heikompiin oppimistuloksiin, etenkin riskiryhmissä
3.Varhaiskasvatukseen osallistuminen ei ollut yhteydessä oppimistuloksiin 15 vuoden iässä
Oma Kommentti: ”Pidän erittäin kummallisena sitä, että Saarisen väitöstutkimusta on mitätöity julkisuudessa heti väitöstilaisuuden jälkeen. Tämän väitöstutkimuksen johtopäätökset edustavat käsitykseni mukaan pitkälti myös kentällä toimivien opettajien näkemystä.”
- Käsinkirjoitettu teksti/ tietokoneella kirjoitettu teksti ja muistaminen
1. Aivotutkija Minna Huotilaisen tutkimustuloksia käsin kirjoittamisen merkityksestä oppimiseen voi lukea seuraavasta artikkelista https://yle.fi/uutiset/3-7037746
”Aivotutkija Minna Huotilainen painottaa, että käsin kirjoitus valtavan tärkeää. Tutkimusten mukaan käsinkirjoitetut asiat muistetaan paremmin verrattuna koneella kirjoitettuihin.
Käsikirjoittamisella on kiistattomia muistihyötyjä. Tutkimuksissa käsin kirjoittaneet henkilöt ovat muistaneet enemmän teksteistä kuin henkilöt, jotka ovat kirjoittaneet tekstit koneella.”
2. Väitöskirja 10.01.2020, Satu-Maarit Frangou: ”Käsin kirjoitetun muistaa parhaiten”. Yle uutiset 2.11. 2019 Tutkimukseen osallistui yhteensä 172 lasta, nuorta ja aikuista. He kirjoittivat Frangou’n sanelemia tarinoita muistiin eri menetelmillä (käsin, tabletti, tietokone, älykännykkä). Ikäryhmässä 21-51-vuotiaat kynällä kirjoitettu teksti muistettiin selkeästi paremmin kuin tietokoneella kirjoitettu teksti. Myös 11- ja 16-vuotiaat muistivat käsin kirjoitetun tekstin parhaiten, mutta 10-vuotiailla lapsilla kirjoitusmenetelmällä ei ollut enää yhteyttä muistamiseen. Fangou’n mielestä koulujen digibuumissa tulisi pitää malttia ja kohtuutta. Tietokoneella kirjoitettaessa tulisi osata 10-sormijärjestelmä, sillä jokaisen kirjaimen erikseen hakeminen on hidasta eivätkä aivot ehdi keskittyä tekstiin lainkaan.
Oma kommentti: ”Matemaattista tekstiä kaavaeditorilla kirjoitettaessa on sama ongelma. Jokainen merkki on haettava yläpalkista erikseen jolloin matemaattinen ajattelu häiriintyy. Matemaattista tekstiä ei nykyisillä työkaluilla voi kirjoittaa 10-sormijärjestelmällä.”
- Digimaailman asiantuntijat ymmärtävät digitaalisuuden ja sosiaalisen median vaarat ja rajoittavat digilaitteiden käyttöä.
1. Miksi Piilaaksossa ( korkeateknologian liiketoiminnan keskittymä) painotetaan tietokoneetonta opetusta?
San Franciscon ympäristö elää ja hengittää teknologian tahtiin. Täällä kohtaavat maailman parhaat koodarit, sitkeimmät start-up -yrittäjät ja it-visionäärit. He täyttävät kännykkämme sovelluksilla ja koukuttavat meidät peleillään. Piilaaksossa on eliitti, joka haluaa kasvattaa lapsiaan etäällä teknologiasta
Mistä johtuu, että Applen Steve Jobs ei antanut lastensa käyttää iPadia? “Rajoitamme lastemme verkkoteknologian käyttöä kotona”, Jobs kertoi 2010 New York Timesille.
Bill Gates, Microsoft-yhtiön perustaja on kertonut, että hänen lapsensa saivat kännykän vasta 14-vuotiaina.
Twitterin perustaja Evan Williams on kertonut ostavansa kahdelle pojalleen satoja kirjoja mutta ei iPadia.
Sosiaalisen median pioneeri Jyri Engeström rajoittaa lastensa ruutuaikaa. Hän kuten muutkin teknologiamaailman huiput tietävät, kuinka lapset koukutetaan. Pelien ja sovellusten taustalla on tiedettä, tekoälyä ja algoritmejä, joiden avulla saadaan lapsi tai nuori palaamaan sovellukseen uudestaan ja uudestaan.
Sosiaalisen median riippuvuutta aiheuttavaan ilmiöön pureutuu myös Sanna Ukkola kolumnissa ”Kuin heroiinia lapsellesi” 12.12.2017. https://yle.fi/a/3-9972316
Oma kommentti: ”Oppiminen vaatii keskittymistä, mutta jatkuva digilaitteen selaaminen keskeyttää oppimisen. Ei ole mikään ihme, että nykyisin lukiossa ja yliopistossa opiskelevien opiskelijoiden on yhä vaikeampi ymmärtää ydinajatusta lukemastaan tekstikokonaisuudesta. Opiskelijoiden on vaikea tuottaa selkeää ja laajaa tekstikokonaisuutta.”
Oma kommentti: ”Valitettavasti Suomessa digitaalisuus on otettu opetuksessa enemmänkin itsetarkoitukseski oppimisen kustannuksella ja ainoat, jotka kiittävät ovat digilaitteiden valmistajat ja konsultit, jotka toimivat heidän loppareina. Digitaalisuus on hyvä renki, mutta huono isäntä.”
Oma kommentti: ”Täällä Suomessa päättävät tahot keskittyvät siihen voidaanko kännykän käyttöä koulussa rajoittaa vai rikotaanko sillä lakeja. Matemaattisten aineiden opettajana lukiossa työskennellessäni kielsin kännyköiden käytön oppitunneillani. Otin tietoisen riskin rikkoessani sääntöjä, mutta tiesin tuolloin toimivani pedagogisesti oikein ja sain opetuksestani hyvää palautetta niin opiskelijoilta kuin vanhemmiltakin.”
2. Ruotsin yleisradioyhtiö SVT on koonnut yhteen internetin aivoihin kohdistuvasta vaikutuksesta tehtyjä tutkimuksia. Internetiä runsaasti käyttävillä aivojen harmaa aine osoittaa eräänlaisen surkastumisen merkkejä. Aivojen pintakerros kutistuu jopa viidenneksen, mikä on samankaltainen ilmiö kuin alkoholi- ja huumeriippuvaisilla tapahtuu. Nettiriippuvaisten kyky käydä keskusteluja tai katsoa toista ihmistä silmiin heikkenevät. Internet muuttaa radikaalisti ihmisten tapaa oppia ja muistaa asioita. https://yle.fi/a/3-5986903
Oma kommentti: ”Olen huolissani koulukiusaamisen lisääntymisestä ja raaistumisesta. Olen hyvin vakuuttunut siitä, että yksi merkittävä syy tähän ilmiöön on lasten ja nuorten empatiakyvyn heikkeneminen, joka yhdysvaltalaisen tutkimusten mukaan johtuu liiasta netin käytöstä (somekeskustelut, tubettajien seuraaminen,…). Yhä nuoremmat joutuvat monenlaisten törkyviestien kohteeksi, netistä katsellaan ikäkauteen sopimatonta sisältöä ja nuoret pelaavat ikäkauteen sopimattomia raakoja tietokonepelejä. Useat nuoret viettävät aivan liian paljon aikaa ruudun ääressä sen sijaan, että tapaisivat samanikäisiä nuoria harrastusten parissa tai vaihtaisivat kuulumisia kasvotusten ikätovereiden tai vanhempien kanssa. Kaltoin kohdellut nuoret etsivät netistä kaltaisiaan ja hakevat hyväksyntää osallistumalla rikolliseen toimintaan (väkivallanteot, huumekauppa,..).”
- Kokemuksia avoimien oppimisympäristöjen soveltuvuudesta koulumaailmaan
1. Lappeenrannassa sijaitseva Pontuksen koulu on yksi ensimmäisistä vuoden 2016 opetussuunnitelman oppimisideologiaa kokonaisvaltaisesti toteuttavista kouluista koko maassa.
- Yle uutisoi elokuussa 2017 Pontuksen koulun alkutaivalta
https://yle.fi/uutiset/3-9766291
- Yle uutisoi elokuussa 2019 Pontuksen koulun tilanteesta – siitä, miten uudet tilat ja uuden opetussuunnitelman ideat ovat toimineet
https://yle.fi/uutiset/3-10919909
- oppilaat eivät opi ja vanhempien mielestä koulu on epäonnistunut ydintehtävässään, opettamisessa
- uusia opetusmetodeja kritisoitiin
- oppilaat jopa vaihtoivat koulua, jotta pääsivät perinteiseen koululuokkaan ja saivat perinteisempää opetusta
- avoimien oppimistilojen hälyä poistettiin henkilökohtaisilla kuulosuojaimilla
- Yle uutisoi tilannetta joulukuussa 2020
- Pontuksen koulussa uusien opetustilojen ja opetusmetodien kritiikki muutti opetustapaa perinteisempään suuntaan
- muutosta vauhdittivat vanhempien valitukset aluehallintovirastoon (liiallinen itseohjautuvuus, suuret opetusryhmät, avointen tilojen aiheuttamat meluongelmat) ja vanhemmille tehty kyselytutkimus
2. Etelä-Koreassa kokeiltiin avokouluajatusta rakentamalla yksi avokoulu – kokeiltiin opetusta yhdessä avokoulussa → todettiin huonoksi ideaksi → ei rakennettu lisää avokouluja
IS: ”Eteläkorealainen koulutusasiantuntija kertoi taannoin yliopistolehtori Aino Saariselle, että Suomesta oli käynyt maassa koulutusvientikonsultteja, jotka olivat markkinoineet heille avokouluja. Etelä-Koreassa oli suhtauduttu epäluuloisesti siihen, miten avotilat sopisivat pienille lapsille. Suomalaiset olivat vakuuttaneet heille, että Suomessakin vastaavia tiloja on käytetty hyvällä menestyksellä. Etelä-Koreassa päätettiin rakentaa yksi kokeilukoulu Suomen malliin. Hän kertoi niin, että kun syksyllä koulu alkoi, parissa kuukaudessa kävi niin, että perhetausta alkoi määrittää sitä, kuka koulussa pärjää. Niin sanotuista hyvistä perheistä tulevilla lapsilla vanhemmat opettivat ne asiat, jotka jäivät koulussa oppimatta. Lapset, jotka eivät saaneet kotona opetusta alkoivat pudota kelkasta. Kokemusnäytön perusteella avokouluja ei rakennettu lisää.”
Miksi Suomessa ei huomioida kokemusnäyttöä?
3. Kahden ysiluokkalaisen oppilaan näkemyksiä avokonttorikoulusta julkaistiin Kalevassa 29.9.2019.
Senja Vakkuri, Eeva Tuominen, 9.-luokkalaiset Kempeleestä
”Tämän voimme kertoa omasta kokemuksesta, sillä opiskelemme itsekin vastaavanlaisessa koulussa. Oppilaat opiskelevat soluissa, eli suurissa tiloissa, jotka on jaettu pienempiin osiin erilaisten tilanjakajien avulla. Tilanjakajat tuovat vain näkösuojaa, mutta ääneneristyksessä niistä ei ole mitään apua. Enimmillään yhdessä solussa voi olla 80–90 oppilasta.
Olemme itse opiskelleet niin perinteisessä koulussa kuin uuden aikaisessa solukoulussakin. Perinteisessä koulussa viihdyimme paljon paremmin. Vaikka arvosanamme eivät koulun vaihdon takia ole juurikaan kärsineet, ei se tarkoita, että koulunkäynti solukoulussa olisi helppoa.
Oppitunneilla, joilla ollaan isolla porukalla, joutuu miettimään, hakisiko kuulosuojaimet, jotta voi keskittyä. On paljon vaikeampaa olla tuntiaktiivinen, kun ryhmä on suuri. Tällöin opettajat eivät saa realistista kuvaa omista taidoista ja se aiheuttaa stressiä, sillä ei tiedä miten muuten saisi taitonsa näkyviin. Peruskoulun päätyttyä olisi kuitenkin hyvä päästä jatko-opintoihin sinne, minne haluaa.
Olemme sitä mieltä, että opetussuunnitelman perusteisiin tulisi laatia tarkemmat ohjeet siitä, miten kuntakohtaiset opetussuunnitelmat tulisi tehdä, ettei samanlaisia ylilyöntejä enää tulisi.
Pahimmassa tapauksessa jokaisella luokalla on eri aihe meneillään, ja omaan opetukseen on vaikea keskittyä, kun toisella puolella seitsemäsluokkalaiset opiskelevat ruotsia ja toisella kolmasluokkalaiset englantia. Monille oppilaille opiskelu on koitunut niin vaikeaksi, että heidän on pitänyt vaihtaa koulua.”
Oma kommentti: Suomeen on rakennettu yli 100 avokonttorikoulua (kouluja, joissa ei luokkahuoneiden välisiä seiniä) ja kukaan ei ota vastuuta näistä kalliista ja epäkäytännöllisistä (melun takia mahdoton keskittyä, pulpettien / tuolien puuttuessa ergonomia-asiat unohdettu) koulurakennuksista. Olisin toivonut, että opetushallitus, joka ei kysymäni mukaan ole tarkoittanut avokonttorikouluja, olisi julkisesti ensimmäisten koulujen valmistuttua ilmoittanut, että rakennetut avokonttorikoulut eivät tue 2016 opetussuunnitelmaa.
Noiden avokonttorikoulujen sisustamisen eräs yksityiskohta on minua aina ihmetyttänyt. Mitä ongelmia kasvavalle nuorelle syntyy hänen löhötessä päivät pitkät säkkituoleissa tai lattialla. Aiemmin koulumaailmassa puhuttiin paljonkin ergonomiasta – tuolin tulee tukea selkää, jotta ei aiheuteta tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Tämä asia kylläkin tiedostetaan työelämässä aikuisten kohdalla, mutta kasvavien lasten osalta asiaa ei ole vaivauduttu miettimään.
