Minua on pitkään ihmetyttänyt koulumaailmaan liittyvät uudistukset, joita Suomessa on tehty varoitteluista ja tutkimustuloksista piittaamatta.
Media toitottaa digiloikan mahtavuutta. Itse olen opetuksessani (pitkä matematiikka ja kemia) painottanut pedagogisia opetusmenetelmiä, joihin on kuulunut vahvasti opettajajohtoinen havainnollistava opetustapa. Tietotekniikkaa olen käyttänyt aina silloin, kun se on edesauttanut asian ymmärtämistä (esim. molekyylimallinnusohjelmat) tai on ollut välttämätöntä antaa valmiudet sähköisiin yo-kokeisiin.
Uutta opiskellessani olen aina kriittisesti tarkastellut, toimiiko uudet ajatukset pedagogisesti opettamissani aineissa – lisääkö uusi tapa asioiden ymmärtämistä. Omat opiskelijani ovat halunneet, että asiat selitetään ymmärrettävästi. Toisaalta yo-kokeiden tulokset osoittavat, että opetustyylini toimii vaikka julkisessa keskustelussa opettajajohtoisuus opetuksessa on leimattu vanhakantaiseksi, toimimattomaksi opetustavaksi. Tiedän opettajajohtoista opetustapaa käytettävän edelleen, mutta harva uskaltaa sanoa asian julki ettei tulisi leimatuksi.
Aivotutkimusten mukaan lapsen tarkkaavaisuus, toiminnan suunnitelmallisuus ja kognitiivinen joustavuus kehittyvät aina 17-ikävuoteen asti. Huolestuttavaa on, että jo ala-asteiässä oppilailta vaaditaan itseohjautuvuutta vaikka he eivät siihen tutkimusten mukaan vielä kykene. Omakohtaista kokemusta asiasta on tyttäreni ekaluokalta, jolloin opettaja antoi ekaluokkalaisille urakan: sai edetä omaan tahtiin syksyn matematiikan opinnoissa. Kaksi viikkoa ennen joululoman alkua kauhistuin, sillä kirjasta oli vielä 20-30 sivua tekemättä. Sain kuulla urakasta vasta silloin. Onneksi pystyin auttamaan tytärtäni ja urakasta selvittiin. Mietin, miten mahtoi tilanne olla monessa muussa perheessä.
Hölmöintä ovat avoimet oppimisympäristöt, jotka työelämässä on todettu huonoiksi, keskittymistä häiritsevinä ratkaisuina. On sanomattakin selvää, että syvällinen oppiminen vaatii rauhallisen, meluttoman työympäristön. Avoimiin opetustiloihin, ilman väliseiniä, ilmeisesti päädyttiin siksi, että Pisa-tulosten mukaan suomalaislapset eivät viihtyneet kouluissa kovin hyvin. Yhteen asiaan tuijottaminen ei tuo toimivaa tapaa tehdä koulu-uudistuksia. Oppimistapahtumaa tulee aina tarkastella kokonaisvaltaisesti erilaisten oppijoiden näkökulmasta.
Minut pysäytti tieto siitä, että osa teekkareista ei osaa laskea ilman laskinta paljonko on 1/2+ 1/3 ja osa peruskoulun päättäneistä ei osaa laskea eikä lukea. Lehdestä olen lukenut kuinka peruskoulua käyvien oppilaiden vanhemmat maksavat matematiikan tukiopetuksesta.
Opetusmenetelmät on otettava uudelleen tarkasteluun. Tietotekniikkaa tulee käyttää apuvälineenä opetuksessa vain kun se on pedagogisesti järkevää – dogiloikkia tulee välttää. Varsinkin matemaattisissa aineissa on tärkeää käyttää opetusmenetelmiä, jotka tukevat asian ymmärtämistä – ulkoa opiskeltavan asian määrä tulee minimoida. Ala-asteen matematiikan opetuksessa käytettävien oppimispelien käyttöä tulisi aina harkita hyvin kriittisesti. Edesauttaako opetuspeli asian oppimista vai onko pelillä vain viihdearvoa?
Itseohjautuvuutta opetuskeinona tulee käyttää harkiten. Oppimisympäristön tulee olla sellainen, että keskittyminen syvälliseen oppimiseen ei kärsi ja oppimisympäristö huomioi erilaiset oppijat.
Huom: Lahjakkaat selviävät oli opetustapa mikä tahansa, mutta suuri joukko oppilaita / opiskelijoita tarvitsee pedagogisesti oikein toteutettua opetusta.
Alle olen koonnut näkemysteni tueksi eri henkilöiden kannanottoja, väitöstutkimusten johtopäätöksiä ja oppilaiden näkemyksiä.
1)Ruotsalaisprofessori Inger Enkvist (kirjallisuuden professori, joka on erikoistunut koulutuskysymyksiin) ihmettelee Suomen tämänhetkistä peruskoulun https://yle.fi/uutiset/3-9113822.
2)Harvardin yliopiston vieraileva professori Pasi Sahlberg kirjoitti Opettajalehdessä (15.1.2016): ”OECD toteaa, ettei tietokoneiden käyttö kouluissa tai kotona paranna lukutaidon tai matematiikan oppimista. Amerikkalaisessa tutkimuksissa on todettu netin suurkäyttäjien aivotoiminnoissa sellaisia fysiologisia muutoksia, jotka vaikeuttavat syväoppimista. Oppimisesta tulee pinnallista digitaalista loikkimista, josta syvällinen ymmärtäminen ja kokonaisuuksien hahmottaminen uupuva”
3)Aivotutkija Minna Huotilaisen tutkimustuloksia käsin kirjoittamisen merkityksestä oppimiseen voi lukea seuraavasta artikkelista https://yle.fi/uutiset/3-7037746
”Aivotutkija Minna Huotilainen painottaa, että käsin kirjoitus valtavan tärkeää. Tutkimusten mukaan käsinkirjoitetut asiat muistetaan paremmin verrattuna koneella kirjoitettuihin.
Käsikirjoittamisella on kiistattomia muistihyötyjä. Tutkimuksissa käsin kirjoittaneet henkilöt ovat muistaneet enemmän teksteistä kuin henkilöt, jotka ovat kirjoittaneet tekstit koneella.”
4)Väitöskirja 10.01.2020, Satu-Maarit Frangou: ”Käsin kirjoitetun muistaa parhaiten”. Yle uutiset 2.11. 2019 Tutkimukseen osallistui yhteensä 172 lasta, nuorta ja aikuista. He kirjoittivat Frangou’n sanelemia tarinoita muistiin eri menetelmillä (käsin, tabletti, tietokone, älykännykkä). Ikäryhmässä 21-51-vuotiaat kynällä kirjoitettu teksti muistettiin selkeästi paremmin kuin tietokoneella kirjoitettu teksti. Myös 11- ja 16-vuotiaat muistivat käsin kirjoitetun tekstin parhaiten, mutta 10-vuotiailla lapsilla kirjoitusmenetelmällä ei ollut enää yhteyttä muistamiseen. Fangou’n mielestä koulujen digibuumissa tulisi pitää malttia ja kohtuutta. Tietokoneella kirjoitettaessa tulisi osata 10-sormijärjestelmä, sillä jokaisen kirjaimen erikseen hakeminen on hidasta eivätkä aivot ehdi keskittyä tekstiin lainkaan.
Oma lisäys: Matemaattista tekstiä kaavaeditorilla kirjoitettaessa on sama ongelma. Jokainen merkki on haettava yläpalkista erikseen jolloin matemaattinen ajattelu häiriintyy. Matemaattista tekstiä ei nykyisillä työkaluilla voi kirjoittaa 10-sormijärjestelmällä.
5)Lastenpsykiatrian apulaislääkäri Päivi Lindholm (OYKS) toi esiin huolen alakouluikäisten neuropsykologisten oireiden rajusta lisääntymisestä. Hoitoon ohjautuu sellaisia lapsia, jotka ovat aiemmin selvinneet omassa arjessaan, mutta nyt ovat suuressa pulassa. Oireista kärsivien määrä on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa.
Syyksi oireiluun hän näkee uuden OPS:n (syksy 2016) tuomat muutokset: avoin oppimisympäristö, uudet oppimistavat, ryhmätöiden lisääntyminen, ilmiöpohjainen oppiminen. THL:n mukaan nämä eivät tuota ongelmia hyville oppilaille. He selviävät olivat oppimismetodit millaiset tahansa. Lasta kuormittavat sosiaalisten vuorovaikutusten odotukset ja itseohjautuvuus. Näiden taitojen osalta lapselta odotetaan enempi, mihin lapsi kykenee.
Kysytään: ”Onko lapsi koulukuntoinen?”, kun pitäisi kysyä: ”Onko koulu lapsikuntoinen?”
Kaikkien tahojen pitäisi pysähtyä miettimään, onko tämä se suunta johon halutaan jatkaa?
6)Kahden ysiluokkalaisen oppilaan näkemyksiä avokonttorikoulusta julkaistiin Kalevassa 29.9.2019.
Senja Vakkuri, Eeva Tuominen, 9.-luokkalaiset Kempeleestä
”Tämän voimme kertoa omasta kokemuksesta, sillä opiskelemme itsekin vastaavanlaisessa koulussa. Oppilaat opiskelevat soluissa, eli suurissa tiloissa, jotka on jaettu pienempiin osiin erilaisten tilanjakajien avulla. Tilanjakajat tuovat vain näkösuojaa, mutta ääneneristyksessä niistä ei ole mitään apua. Enimmillään yhdessä solussa voi olla 80–90 oppilasta.
Olemme itse opiskelleet niin perinteisessä koulussa kuin uuden aikaisessa solukoulussakin. Perinteisessä koulussa viihdyimme paljon paremmin. Vaikka arvosanamme eivät koulun vaihdon takia ole juurikaan kärsineet, ei se tarkoita, että koulunkäynti solukoulussa olisi helppoa.
Oppitunneilla, joilla ollaan isolla porukalla, joutuu miettimään, hakisiko kuulosuojaimet, jotta voi keskittyä. On paljon vaikeampaa olla tuntiaktiivinen, kun ryhmä on suuri. Tällöin opettajat eivät saa realistista kuvaa omista taidoista ja se aiheuttaa stressiä, sillä ei tiedä miten muuten saisi taitonsa näkyviin. Peruskoulun päätyttyä olisi kuitenkin hyvä päästä jatko-opintoihin sinne, minne haluaa.
Olemme sitä mieltä, että opetussuunnitelman perusteisiin tulisi laatia tarkemmat ohjeet siitä, miten kuntakohtaiset opetussuunnitelmat tulisi tehdä, ettei samanlaisia ylilyöntejä enää tulisi.
Pahimmassa tapauksessa jokaisella luokalla on eri aihe meneillään, ja omaan opetukseen on vaikea keskittyä, kun toisella puolella seitsemäsluokkalaiset opiskelevat ruotsia ja toisella kolmasluokkalaiset englantia. Monille oppilaille opiskelu on koitunut niin vaikeaksi, että heidän on pitänyt vaihtaa koulua.”
7)Aino Saarisen väitöstilaisuus 12.11.2020 aiheena ”Varhaiskasvatuksen ja koulutusstrategioiden yhteys oppimistulosten tasavertaisuuteen”.
Väitöksessä tarkastellaan aivojen kehittymistä: tarkkaavaisuuden kontrollin kehitys iän myötä, toiminnan suunnitelmallisuuden kehitys iän myötä, kognitiivisen joustavuuden kehitys iän myötä. Väitöstilaisuudessa esitetyistä graafisista esityksistä nähdään edellä mainittujen kohtien kehittyvän aivoissa aina 17-ikävuoteen saakka.
Pedagogiikan klassinen lainalaisuus: Tulee valita tasapaino oppilaan itseohjautuvuuden ja opettajan tarjoaman opetuksen välillä.
Väitöstilaisuuden yhteenveto:
1.Itseohjautuvuutta edellyttävien oppimismenetelmien käyttö oli yhteydessä heikompiin oppimistuloksiin, etenkin riskiryhmissä
2.Digitaalisten oppimismenetelmien käyttö oli yhteydessä heikompiin oppimistuloksiin, etenkin riskiryhmissä
3.Varhaiskasvatukseen osallistuminen ei ollut yhteydessä oppimistuloksiin 15 vuoden iässä
8)Miksi Piilaaksossa (korkeateknologian liiketoiminnan keskittymä) painotetaan luontoa ja tietokoneetonta opetusta (https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/02/29/sosiaalisen-median-pioneeri-jyri-engestrom-rajoittakaa-lastenne-ruutuaikaa)? Mistä johtuu, että Applen Steve Jobs ei antanut lastensa käyttää iPadia? “Rajoitamme lastemme verkkoteknologian käyttöä kotona”, Jobs kertoi 2010 New York Timesille.